28 päivää myöhemmin
”No niiiin vässykät! Minä olen vänrikki Turrrrrvo! Olen tämän komppanian uusi sopimussotiiiilas! Seurrraaaaavaksi, lähdetään hakemaan vähän varusssteita!
ASENTO!
KÄÄNNÖS OIKEAAN PÄIN!
TAHDISSA MARS!”
No kyllä. On uuden saapumiserän palvelukseenastumispäivä ja tuo pihalla räyhäävä, intoa täynnä oleva reservin vänrikki, on uusi sopimussotilaamme.
Puolituntia myöhemmin…
Turvo istui kahvihuoneeseen ja avasi keskustelun. ”Ei hitto, mikä noita alokkaita vaivaa? Asennossa seisomisesta lähtien ne ei osaa mitään. Yksi ei erottanut oikeaa vasemmasta ja kukaan ei osannut marssia tahdissa! Tää on ihan hirveä saapumiserä varmaan. Jotain vammasia kaikki. Miten ihmeessä tähän on tultu?”
Lihava ja kalju opistoupseeriluutnantti käänsi sanomalehdestä sivua ja vastasi puoliääneen. ”Johtuisko siitä että ne on ollut palveluksessa puoli tuntia?”
”No kyllä ainakin silloin kun minä astuin palvelukseen niin…”
En kuunnellut Turvon lausetta loppuun. Minulle muistui vain mieleen se hetki, kun Turvo oli itse jäänyt puoli vuotta sitten lukkojen taa aseputkaan. Meinasin ottaa asian puheeksi, mutta päätin säästää sen johonkin parempaan hetkeen.
Turvo oli todella levottoman oloinen. Se joi varmaan kuudetta kuppia kahvia. Töissä oltiin oltu vasta kaksi tuntia.
Nostin jalat pöydälle ja uppouduin selaamaan kännykällä iltapäivälehden sivuja. Turvo hölisi taustalla levottomia. Poika on juonut selvästi liikaa kahvia.
”…ja kunnolla runtua ainakin annan. Ei mitään lepsuilua vaan alusta asti. Pitäskö mennä kattomaan niitten tuvat illalla? Ja muutenkin että mikä on meininki…”
Vilkaisin sivusilmällä opistoupseeriluutnanttia, joka normaalisti pitää malttinsa vaikka taivaalta sataisi siivekkäitä irtomulkkuja. Mitä helvettiä? Sen naama punottaa. Tätä hetkeä olen odottanut siitä hetkestä kun itse olen ollut tuon ukon joukkueessa varusmiehenä. Ei helvetti. Pakko sulkea kännykän selain ja ottaa videokuvaa; se aikoo suuttua.
”…ja kyllä se niin on että kuria pitää olla alusta asti. itsekin silloin er uu koossa…”
”NYT VITTU SE TURPA KIINNI JA RAUHOITU JUMA-LAU-TA!!!”
Kahvihuone hiljeni totaalisesti. Turvo hörppäsi kahvia vältellen katsekontaktia kehenkään. Hienoa että niillä synkkaa.
Nappaamastani videoklipistä saadaan varmasti perinteinen vetonaula yksikön työhyvinvointireissuihin.
Seuraavana aamuna raahauduin työmaalle. Pitäisi mennä vetämään ekat sulkeiset alokasjoukkueelle. Kiinnostukseni lienee samassa paikassa kuin leikatut puolustusmäärärahat, eli jossain ihan muualla. Sanoin äskeisen ääneen, jolloin Turvo hyppäsi jostain kulman takaa naaman eteen. ”Herra kersantti, jos vaan hiukankin siltä tuntuu niin minä menen!”
Vänrikin innostunut hymy ärsytti minua ehkä hieman.
”No mene”
Olen melko varma, että olin näkevinäni Turvolla turvotusta puntissa, kun hän särmäsi lakin päähänsä peilin edessä. Aivan sama. Nyt mulla on kaksi tuntia aikaa tehdä paperihommia pois jaloista.
Olin juuri saanut valmiiksi tarvittavat kalustolistat oman joukkotuotantojoukkueeni osalta, kun Turvo ryntää kahvihuoneeseen.
”Tosi siistiä, hitto että oli siistiä! Mä olin siinä niinku joukon edessä ja…”
”NYT SE TURPA KIINNI JUMA-LAU-TA!!!”
Opistoupseeriluutnantti keskeytti.
Ihan sama. Illalla päätin käydä kerholla juomassa parit rentouttavat. Istuin hämyisimmässä nurkassa kuunnellen jukeboxista Irwiniä, kun kuulen tutun äänen. ”Herra kersantti, voinko liittyä seuraan?”
Turvo. Olin kyllä melko varma että se ei juopottele. Ilta oli ilmeisesti ihan ok. Ainakin kun jälkikäteen katselee tilitapahtumia, niin viina lienee virranneen. Muistan myös etäisesti, että olimme ottaneet taksin ja menneet itsemurhayksiööni nauttimaan lisää alkoholia kerhon valomerkin jälkeen. Seuraavana aamuna oveeni oli pistetty nastalla lappu.
”Olisi kiva joset kuntelisi sibeeliusta aamu yöllä koska meillä lapset eivät voi nukkua t: asunto 2 b4”
Ilmeisen isänmaallinen ilta siis ollut. Taloyhtiön saunassa oli vielä aamupäivällä 60 astetta lämmintä. Ja tölkkejä jätesäkillinen. Alan uskoa, että Turvon kohdalla kaikki ei ole vielä menetetty.
Aivan loistavaa settiä. Työviikon pelastus. Kiitos.
Tällä on viikko pelastettu! Kiiiii-tos. Kuten entinen sotkun plikka sanoi: usein ja lisää, pliis…
Mahtavaa!