Sumun nussintaa
Jotta pääsisit oikeaan mielentilaan, klikkaa tämä soimaan taustalle. Kiitos.
On toukokuu. Taivaalta tulee räntää. Istun land roverissa ja tappelen blaupunktin nännimankan kanssa. Joku kolmisormiapina on onnistunut jumittamaan kasettipesään c-kasetin siten, ettei se tule ulos ja radiokanavat eivät kuulu. Harjoitusta on kestänyt vasta kaksi päivää ja olen jo täysin valmis lähtemään kotiin. Noin 50 metrin päässä on harjoituksen pääkouluttajan auto. Uudenkarhea toyota hilux. Siellä toimii ihan varmasti radio. Ja siellä on saletisti webasto. Olen aivan varma, että kun land rovereita tilattiin aikoinaan briteiltä, niin tilausta suunnitellessa ajateltiin että näillä ajetaan pari vuotta, jonka jälkeen niistä tulee kuraportaan autoja, eli koko tilaus oli homonkosto kouluttajaportaalle.
Pääkouluttaja, harjoituksen johtaja sekä pataljoonaupseeri seisoskelevat sadetakit päällään pääkouluttajan hiluxin edessä nussimassa sumua. Ja sumun nussiminenhan on tyypillistä kapiukkojen laumakäyttäytymistä. Jos jossain on auton konepelti, alkaa sen äärelle pikkuhiljaa kerääntymään kapiaisia nussimaan sumua. Sumun nussiminen on vähäsanainen toimitus. Kellään ei oikeastaan ole mitään asiaa. Seistään ringissä ja kaikki siirtävät kehonsa painopistettä vuoron perään kantapäiltä päkiöille ja aina painopisteen siirtyessä lantiota hieman heilautetaan eteenpäin. Kädet ovat joko housuntaskuissa tai rennosti ristissä etu- tai takapuolella kehoa. Päätä kuuluu käännellä silloin sun tällöin eri suuntiin, ikään kuin maastoa tarkastellen. Sallittuja lauseita ovat muunmuassa ”on kevät jo pitkällä…” ja ”lounas tulee kai pian…”. Jokaiseen lauseeseen vastataan ”kyllä kyllä…” ja sitten ollaan taas hiljaa vähintään kaksi minuuttia sumua nussien. Itsekin voisin liittyä sumun nussimisrinkiin, mutta päivän pätemiskiintiö ei taida olla vielä täynnä. Pätemiskiintiöön kuuluu huomauttaa pari kertaa päivän aikana joukon kouluttajalle jostain vähemmän tai vielä vähemmän relevantista yksityiskohdasta.
Räntäsade loppui. Harjoituksen johtoporras riisui sadetakit hiluxiin. He kerääntyivät takaisin konepellin ympärille nussimaan sumua. Kasettipesään jumittunut Tauskin kasetti alkoi jo hieman kyllästyttää. A-puoli loppui. Vastentahtoisesti kelasin sen taas alkuun. ”Sinä vain” alkoi jälleen alusta. Kaadoin termarista kahvia kuppiini. Lähistöllä oli toinenkin land rover. Sen etualalle oli kerääntynyt rivikouluttajia eli nuoria aliupseereita ja kandiluutnantteja. Hetken mietein että jospa menisin sinne, olisi ainakin jotain seuraa. Siellä sumun nussiminen on hieman levottomampaa. Joku on koko ajan äänessä. Välillä joku lopettaa sumun nussimisen ja tekee parikymmentä punnerrusta. Toinen teroittaa puukkoa ja yksi jauhaa samoja vitsejä päivästä toiseen. ”Mitä yhteistä on kaalikeitolla ja anaaliseksillä?” Huoh, kerroit ton jo eilen… Ja edellispäivänä. Jätän siis väliin rinkiin liittymisen.
Huudan kokelaan luokseni ja käsken häntä istumaan auton kyytiin. Laitan Tauskin vähän hiljaisemmalle.
”No niin, kerrataas… Toimenpiteet uudella alueella ennen joukkueen ryhmittymistä?”
”Herra kersantti, plaaplaaplaa, plaa plaa, plaa plaa plaa, plaa”
”Hyvä… entä suojaava partio? Missä vaiheessa asetetaan?”
”Herra kersantti, mielestäni mainitsin asiasta heti alussa.”
”Aivan, joo… Meni vähän ohi. Tota noin… Seuraavaksi syödään. Ruokailuaikaa 20 minuuttia siitä kun sapuska on saapunut. Mars.”
Lounaan jälkeen tiedossa oli vähän maalitoimintaa. Komennusmiehet hyökkäisivät kahden ryhmän voimalla ryhmitykseen. Seurasin joukkueeni toimintaa puolustuksessa.
Koko maalikeissi meni aivan reisille. Painopistealueita ei saatu vahvennettua, täydennysmiehet eivät toimittaneet patruunoita ja kaikki kusi totaalisesti. B-miehistä koostunut rosvolauma olisi tuhonnut koko komppanian. Annoin joukkueeni kokelaille kunnon rähinäpalautteen.
”Mutta herra kersantti, viestiyhteydet eivät toimineet.”
”Paskapuhetta! Tänne se radio!”
Otin joukkueen johtajan radion, laitoin kuulopuhelimen korvalleni ja kuuntelin. Radiosta kuului tuttu ääni. ”…no niillä on kato se yhteistä että jos on pienenä pakotettu niin ei enää vanhempanakaan maistu! HAHAHAHA!!”
Suuntaan katseeni land roveriin jossa istuu kaksi muuta kouluttajaa. Astelen auton luo ja avaan oven. Pelkääjän paikalla istuneen ylikersantin perseen alta pilkottaa kuulopuhelimen johto. Sikäli ei ole ihme että viestiyhteydet eivät toimi.
Kaksi päivää vielä. Sitten kotiin viikonlopuksi. Tuolloin aion viettää kaksi päivää kaljantaita. Parhaat päivät viikossa. Ensi viikoksi jälleen metsään.
Ahhhaaahaa, huutonaurua! Meikä ois kyllä ehkä siltiki ihan mielissään popittanu Tauskia 😀
Olipa mahtavaa, kun Juutuupi yllätti tällä kappaleella linkin takaa 😀 On tää vaan niin priceless tämä blogi, kiitos!
Päivityksiä saatana. Ei sulla voi juhannuksena olla parempaakaan tekemistä.
Niin loistavaa kerrontaa! 😀 Tullu luettua kaikki tekstit useempaankin otteeseen ja samaistuttua vitutuksen määrään… Osuu ja uppoo!! Lisää?? 🙂
Lisää näitä kiitos!!