Manaaja
Yritin keittää kunnon hyvät kahvit. Näin vapaapäivänä on hyvä nukkua puoleenpäivään asti ja kerätä energiaa, koko päivä tulee kuitenkin häärättyä kaikenmoista. Vaan enpä tosiaan ajatellut, että kun sähköt on toista päivää poikki, ei kahvinkeitin varsinaisesti suostu toimimaan. Soittaisin taloyhtiörunkkarille haukkuakseni sen, jos kännykän akku ei olisi loppunut jo edellisenä iltana. Ainoa sähkövimpain, joka toistaiseksi toimii, on löytämäni paska taskulamppu, joka on ihan pätevä varuste pimeässä kämpässä. Kämpässä voisi olla näin päiväsaikaan valoisaakin, jos huoltomies olisi saanut aikaiseksi asentaa minulle uuden ikkunan. Tuo pahvi kun ei päästä lävitseen valoa. Nyt on saatana pakko tapahtua jotain eteenpäin vieviä asioita. Menen lainaamaan kännykkää naapurin juopolta.
Aikani ovea koputeltuani, tulen melko varmaksi, ettei Ari aio avata ovea. Ari on tyylilleen uskollinen ukko, hän ei ole hankkinut verhoja, toisin kuin minä. Ikkunasta katsottuani, huomaan Arin makaavan olohuoneen lattialla. Jotenkin oudosti se siellä liikehtii, ikään kuin nykien. Hetken ihmeteltyäni naapurin juopon touhua, koputan ikkunaan.
”Nyt loppu se runkkaaminen, avaa ovi! Minä täällä!”
Ei elettäkään. Nykiminen vain jatkuu. Katselin nykivää Aria hetken mietteliäänä. Sillä taitaa olla joku hätänä. Koska hänen ovensa oli lukossa, päätin tehdä johtajatason ratkaisun. Heitin pihalaatan ikkunasta läpi. Tavallaan koin jonkinlaista sisäistä tyydytystä kun naapurin juopon ikkuna sälähti tuhannen pillun päreiksi. No, ei auta jäädä nauttimaan lasinsiruista. Astun ikkunasta sisään ja menen Arin luo.
”Ari, onko joku hätänä?”
”Khhhhäärrggggghhhh…”
Ari nyki selällään lattialla ja korisi. Hänen suupielissään oli vatkaantuneesta kuolasta johtuen jäniksen kokoinen vaahtopallo. Silmät olivat kääntyneet ympäri. Koitin ravistella sitä hereille, mutta ei mitään vaikutusta. Koitin lyödä Aria mahaan, josko se siitä tokenisi. Latasin oikealla koukulla hyvän napakan iskun pallean alapuolelle. En ole varma että pahensiko se vain asioita, sillä miehelle turahti hajusta päätellen paskat housuun ja nykiminen loppui. Nyt se vain makasi selällään tolkku poissa. Ainakin se hengittää, siitä ei voi erehtyä. Naamallaan ollut vaahtopallo imeytyi aina sisäänhengittäessä suun syövereihin ja uloshengittäessä pallero nousi takaisin naamalle kuplimaan. Päätin ikuistaa herkän hetken Arin älypuhelimella. Ari oli ottanut kalliin älypuhelimen ja 4G-liittymän kolmen vuoden kytkykauppana, huokeaan 54e kuukausihintaan, koska puhelinmyyjä oli väittänyt Arille, että tälläinen tilaisuus ei tule toistumaan ja että diili on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mies on täysi idiootti.
Kuvasin lyhyen 2 minuutin pätkän vaahtospektaakkelista, kunnes Ari yhtäkkiä heräsi. Mies ei itse muistanut mitään nykimisestään, vaan syytti minua, siis minua, kusipääksi, kun olin rikkonut hänen ikkunansa. Kesti tovi ennen kuin sain Arin uskomaan, että joku beelsebuupi tai muu demoni oli hänet riivannut ja minä hänet sitten pelastin napakalla iskulla vatsaan.
”Ai jaa? Noh, hyvä kun tulit sitten. Näin me toisiamme autetaan vuorotellen. Sinä autoit tänään ja minä autoin eilen. Hieno homma.”
Joo, hieno homma. Ainoa vaan että kun mulkku-Ari meni ikkunastani läpi, minulla ei ollut mitään hätää ja se tyhjensi pakastimesta viinat.
Ilmeisesti myös taloyhtiömarakatilla oli vapaapäivä, koska se ei vastannut kun soitin. Vietin loppupäivän omassa kämpässäni. Istuin sohvalla pilkkopimeässä, koska ei ollut mitään tekemistä. Suunnittelin ryhtyväni ammattimanaajaksi. Noin niinkun lisätienestit mielessä sivubisneksenä.
Saatana, mikä belsebuuppi!