Runoja
Istuin hiljaa toimiston nurkassa. Oli aikainen aamu ja olin tottunut siihen, että saan touhuta rauhassa, kun muita ei vielä näy työmaalla. En tänään, sillä Nortti narskutti hampaitaan toimistossa, keskeisellä paikalla ja vittuili jokaisesta liikkeestäni. ”Josset lankkaa noita kenkiäs niin menee vesi läpi, saatanan puupää…”
Hoin ”kyllä herra ylivääpeli” -mantraa ja katsoin kelloa 10 sekunnin välein. Tulisi nyt edes kandit töihin, jotta tuo helvetin jäärä saisi jonkun muun kohteen patoutumiensa purkamiseen. Homma saikin jännän käänteen kun päällikkö asteli toimistoon. Päällikkö kaatoi kahvia paskaiseen MAASK-kuppiinsa ja mitään huomenia toivottamatta, aloitti; ”North, johdat ensi viikolla ampumaharjoituksessa partion hyökkäysammunnat. Odotan näkeväni valmiin ampumakäskyn ylihuomenna. Onnistuuko?”
”Voin luvata että onnistuu, her kapteeni…”
Ajattelin, että nyt on Nortin akan poika lirissä. Tuo saatanan tervaskanto on itse ampunut viimeksi varmaan silloin kun mosin-nagant oli kovaa huutoa ja laatinut ampumakäskyjä joskus Brežnevin syntymän aikaan. Haaveeni kaatuivat, kun päällikkö asteli pois kuraportaan toimistosta ja Nortti sanoi; ”Se on sit sellanen homma, että kessu raapasee huomiseksi aijjjjjvan saatanan hyvän ampumakäskyn aiheesta partion hyökkäysammunta. Kysyttävää?” No kysyttävää ei vissiin ollut, sillä hiimailin melko nopeasti pöytien alta oman tietokoneeni ääreen Nortin jaellessa kirosanoilla siiviteltyjä totuuksia hitaasta toiminnastani. Tämäkin päivä sai minut epäilemään uudistuneen rehdin ja raittiin elämäntyylini tekosyitä. Viimeistään siinä kohtaa alkoi viinahammas vihlomaan, kun ylivääpeli heitti minua peltimukilla. ”Haha, kummasta kuului isompi kumaus? Peltimukista vai kirveellä veistellystä puupäästä?” Vastasin, että ”Ai vittu!”, johon Nortti sulavasti vastasi, että ”Se on herra ylivääpeli eikä mikään vittu!”
Homma alkoi rauhoittumaan, kun kandit tulivat töihin. Tai siis ei todellakaan rauhoittunut, sillä tuo sekopää sai vaan lisää bensaa liekkiinsä, kun näki luutnantilla kengät, jotka olivat omakustanteiset. No, sainpahan tehdä rauhassa sitä ampumakäskyä… Tai näin luulin, kunnes luutnantti meni lausumaan Nortille taikasanat ”Olenhan sentään upseeri!” Tuossa kohtaa hautasin naamani kämmeniini. Mietein jo kuinka kandi kulkee pitkin pölyistä pihaa, Nortin sidottua sen köydellä jaloistaan vanhan dieselmersunsa vetokoukkuun. Tilanne kuitenkin rauhoittui sillä, että minä ja kandit siirsimme väliaikaisesti työpisteemme yksikön telttavarastoon.
Ampumakäskyn rustaaminen oli keskeytettävä, koska nimeni oli merkitty viikko-ohjelmassa kohtaan ”maastolounas”. Mitä helvettiä, oikeasti? Ukot ovat olleet palveluksessa kohta kolme kuukautta ja edelleen tarvitaan kapiukko vahtimaan, etteivät ne tukehdu pakin kanteen… Menin yksikön takamaastoon katsomaan, kuinka äijät kauhovat mokkoa pakeista. Huomioni kiinnittyi yhteen pöntöllä norkoilleeseen jakomieheen. Kyseinen ukko kauhoi jakohaarukalla lauantaimakkarasiivuja suuhunsa.
”Mitä helvettiä teet?” -kysyin.
”Jaan ruokaa! …herra kersantti…*mumsmums*”
”Siis jaat ruokaa ja syöt itse samalla haarukalla?”
”Ei se koske huuliin tää haarukka… *mumsmums*”
”Jaha… Sit se on just niin… Miksi pidät auki tuota soppapönttöä? Siellä muhii kohta bakteerit ja sitten ollaan koko porukka paskataudissa!”
”Eiku mä pidän ton kannen tolleen vähän auki, et ku tarvii jakaa ni sit on nopeesti kauha ottamassa soppaa sieltä. Mä oon tällee höpötillään siis!”
”Höpötillään?”
”Ni. Höpötillään”
”Höpötillään.”
”Höpötillään juu.”
Olin taas aivan valmis. Siirryin sisälle ja uskaltauduin ihan toimistoon asti. Nortti oli lähtenyt syömään ja menin työpisteelleni, jonka Nortti on tavannut vallata. Työpisteelläni oli mustakantinen vihko, jossa oli paljon kaunokirjoituksella rustattua tekstiä. Runoja. Nortin käsiala. Runoja. Nortti. Runoja. Sanoinko jo, että siinä vihossa oli Nortin käsialalla kirjoitettuja rakkausrunoja? Runoja. Nortti.
Isken sitä miestä vielä maksankärkeen.
lukeeko joku vielä näitä?
Joo. Tollaset 10000 elävää ihmistä, mikäli Googlen dataan on uskominen.
Ihan saatanan hyvä blogi, jatkakaa samaan malliin.
Ai että. Odotan innolla jatkoa tarinalle.
Anna palaa Fränk, lisää tarinaa!!!
Lukee ja lukis vielä enemmän jos ois enemmän luettavaa.
Juu lisää tarinaa jakoon vaan!
Ja minä kun olin jo heittänyt lusikan nurkkaan että tää blogi kuoli, vaan poimin sen ylös. rautasta tekstiä taas saa nauraa veet silmissä.
Minä ainakin luen. Perkele, kessu, lisää!
Tuleeko näitä lisää enään??
Lukisin näitä päivittäin, jos vain tulisi uutta matskua!!