Er uu koo
Istuin toimistossa ja tuijotin ikkunasta pihalle. Taivaalta satoi vettä kaatamalla. Alokkaat järjestyivät kasarmin eteen ruokailuun siirtymistä varten. Pakkiruokailu takapihalla, parasta mitä valtio voi vesisateessa tarjota. Sotilaallisen otteen itsestään menettänyt opistoupseeriluutnantti hieroi isoa vatsaansa ja sanoi, että jos tuo vesisade loppuu, niin mennään takapihalle syömään. Sade loppui ja siirryimme pahvilautasten kanssa takapihalle. Alokkaat olivat ottaneet jo osansa ruuasta ja aloimme lappaamaan hernekeittoa lautaselle. Läheisen puun alla istunut sotilaskuljettaja otti esiin jälkiruokajugurttinsa ja repäisi siitä kannen auki. ”Vittu näitä intin jugurtteja, purkki halkes…” Gonahtanut opistoupseeriluutnantti pyyhki ajamattomista viiksistään hernekeittoa ja käveli kuskin luokse. ”Joo, me ollaan ihan vittuuttamme tilattu valiolta niitä jugurtteja, joista halkeaa purkki kun sen aukaisee.”
Lusikoin lautaselta hernekeittoa, jossa oli noin kolme hernettä yhtä vesilitraa kohti. Keittiöemäntä on antanut kaikkensa ja tehnyt rakkaudella parastaan.
Jossain kauempana kukkui käki. Viimeisenpäälle kova perseennuolija alokas tuli luokseni. ”Herra kersantti, mikä on tuo eläin joka tuolla kukkuu?”
”Se on sellainen kuin painu vittuun”
Tänään minua ei kiinnosta mikään. Onhan kuitenkin maanantai ja viikonloppuna yökerhon tiskillä vaalimalla hankittu krapula huutaa saatanan lujaa pääni sisällä. Fiilistäni ei yhtään edesauta se, että upseerikokelaat olivat saapuneet edellisenä viikonloppuna.
”No niiiiiiiin, otetaan se lakki pois päästä kun syödäääääään! Se luha ei raavi sen pakin pohjaaaaaa! Vihollinen kuuuuuleee! Meillä Haminassa ei saatana ollut edes pakkeja! Meille kaadettiin hernekeitto maahan ja siitä me käpyjä hyväksikäyttäen syötiiiiiiin, suoraaaaan maaaaaasta!”
Kyllä, hän on upseerikokelas Turvo. En halua valittaa, ja ehkä negatiivinen mielialani upseerikokelaita kohtaan johtuu siitä, että heidän saapuessaan takaisin perusyksikköön, on takana aina parin viikon joululoma tai kuukauden kesäloma. Kuten nytkin. Se kiekuminen ja ”ERUUKOO”-honori nyt vaan saa krapulaisen mieleni raivon valtaan. Opetetaanko tuo vokaalien venyttäminen ja väkinäinen huutaminen erikseen parin viikon kurssina noille vai mitä vittua? Ei minun aikanani.
”Korpossa syööödääään! Ei oo kivaa kun olette perseellänne maaaaassa, kun vihollinen yllättäääääää!”
”Turvo!”
”Herra kersantti!”
”Teille on puhelu päivystäjän kerroksessa”
”Sain!”
Kok Turvo lähti juoksemaan kasarmille. Hetken rauha.
Töitten jälkeen on pakko mennä kerholle ja juoda krapula pois. Teen henkistä kuolemaa. Hikeni haisee aivan viinalle, enkä jumalauta tiedä paljonko tuli laitettua rahaa palamaan. Idiootti.
Kerron lisää upskok Turvosta kunhan krapula helpottaa. Nyt ei jaksa.
K-241 pohjantähti
Aivan loistavaa kirjotusta, laitahan lisää tulemaan 😀
Ku näitä juttuja lukkoo niin tekis mieli lähteä takas amk opintoihin ja nimenomaan tuonne maaaaaaaaaaaaanpuooooooolustuskorkeakoluun. Olis se hienoa taas pukea kurkkusalaatit ja päästä tuohon pyrokraattiseen perseensilmään takas:) ah ahtaita aikoja….
Ku näitä juttuja lukkoo niin tekis mieli lähteä takas amk opintoihin ja nimenomaan tuonne maaaaaaaaaaaaanpuooooooolustuskorkeakoluun. Olis se hienoa taas pukea kurkkusalaatit ja päästä takas tuohon pyrokraattiseen perseensilmään:)
No mikäs sinua estää? Elämä valtiolle, palkka vaimolle ja perse armeijalle.
Aivan timanttista settiä taas 😀
Ai Bärs vai?