Jotain härdelliä…
En saanut koko yönä unta, sillä sain illalla mahtavan ajatuksen hahmotellessani paperille tulevaa manaaja-toiminimeäni. Päätin marssia heti aamulla elektroniikkavarastolle kuittaamaan itsellen 23 kilowatin voimakoneen ja samassa rytäkässä irtisanon sähkösopimuksen. Siinäpähän sitten ovat puun ja kuoren välissä, sähkölaitoksen koopat, saatana. Kova kovaa vasten, teen mitä haluan ja minähän en ole riippuvainen mistään vitun sähkönjakelusta. Mahtiajatukseni ei ollut yksistään tässä, vaan koska tuolla 23kw myllyllä saisi sähköistettyä vaikka kerrostalon, päätin alkaa myymään siitä sähköä naapureillekin. Miksei kukaan ole aiemmin tätä keksinyt? Minä olen jumalauta nero.
Elektroniikkavarastolla myytiin kuitenkin eioota. Kaikki isommat voimakoneet ovat millogilla jossain vitunaikaisessa vuositarkastuksessa, koska niille ei ole käyttöä p-kaudella. Vittu mitä paskaa. Sain kuitenkin neuvoteltua itselleni 1,4kw hondan voimakoneen. Tuolla ei tosin tuoteta sähköä ihan myyntiin asti, eli kaikki hienot suunnitelmani menivät taas päin persettä. Minkä vitun takia kaikki hommat kusee ja päistää aina, siis aina, niin perkeleesti?
Yksikössä olisi ollut SAP-hommia aina ikuisuuteen asti, mutta olin kuitenkin liian tohkeissani voimakoneesta ja kohta kämpässäni olevista sähköistä, että olisin pilannut fiilistäni tekemällä töitä. Vein voimakoneen pihalleni, levitin jatkojohton voimakoneelta ikkanassa olevan pahvin läpi olohuoneeseen ja iskin kahvinkeittimen kiinni johtoon. Se toimii. Voimakoneen pörinä tosin saanee minut hulluksi. Kaivoin siis nurmikolle kuopan ja asetin voimakoneen sinne. Päälle vielä koivuvanerilevy ja avot; korviahivelevä hiljaisuus. Jaa, voimakone olikin sammunut. Nyppäsin koneen uudelleen käyntiin. Hiljaisuus ei enää ollut tilannetta kuvaava termi. Ja tuo paska ei jaksa siis käydä, kun siitä otetaan sähköä yhteen kahvinkeittimeen. Aivan sama. Jätin paskamasiinan kuoppaansa huutamaan ja lähdin vittuuntuneena töihin.
Hakkasin sormet verillä SAPia koko päivän, kuten jokaisen itseäänkunnioittavan sotilaan kuuluukin.
Palasin kohti itsemurhayksiötäni. Pihalla oli palokunta, poliisi, taloyhtiö-mulkku, paikallislehden toimittaja sekä valokuvaaja ja juoppo-Ari.
Palomiehet hääräsivät kämpässäni, poliisi tutki hiiltynyttä voimakonetta, toimittaja haastatteli toista poliisia, taloyhtiö-mulkku juoksi aivan saatanan kiukkuisen näköisenä minua kohti, juoppo-Ari joi viinaa ja neuvoi poliisia työssään ja toimittaja osoitti minua sormella samalla huutaen nauraen valokuvaajalleen ”No ni, no ni, ota kuva tosta idiootista!”
Tein fillarilla täyskäännöksen vasempaan ja lähdin polkemaan pois.
Ari huusi vielä perään ”Ei se maailma kato tähän kaadu, sähän voit aina tulla mun luo asumaan.”
Minua ei enää edes kiinnosta tietää tapahtumien kulkua.
Ensin palaa auto ja sitten kämppä… Aliupseerimme ei selvästi sovi yhteen sähkölaitteiden kanssa.
MItähän varastoapinat ovat palaneesta voimakoneesta mieltä?
Järeetä! Nauroin ihan kippurassa. Lisää tätä, haluan myös tietää varaston kommentit
Minäkin olen Kari. Kari E. Karies.
Kirjoita nyt hyvä mies jo tälle jatkoa…
Missä jatko tarinalle? Onko maamme aliupseerien suunnannäyttäjä liittynyt ukrainan itä-osissa esiintyviin humanitääristä apua tarjoaviin tunnuksettomiin hyväntekijöihin vai missä mies luuraa? We want more!