’Tahdon olla viestimies, kylän kovin panomies’
Kahvi maistui totutusti kuselta, vihanhallintakurssien koulima Ylikersantti raivosi tulostimelle joka ei suostunut tekemään kaksipuolisia tulostustöitä, sopimussotilaita ei näkynyt missään, palkka ei ollut vieläkään tilillä… Aamu alkoi siis jälleen ihan normaalisti.
Yksikkö järjestyi parhaillaan aamupalalle siirtymistä varten. Valvojan apulaisen ääni kantautui vaimeasti sisään raollaan olevasta kahvihuoneen ikkunasta. Perseetkin olivat sanojensa mukaan taas perseestä, punkista puhumattakaan. Infernaalinen kolina kaikui kattorakenteissa varusmiesten ravatessa rappusissa takaisin tupiin ja jälleen takaisin ulos. Varusmiehet lähtivät joukkueittain kohti muonituskeskusta. Raotin verhoja. Eihän se marssiminen niiltä suju vieläkään… ”Tahdintoistoja kolmannella! Yksi! Kaksi! Koo’olme! Vasen, vasen, vasen… Yks, kaks, kolme…”
Noniin, toi on hyvä juttu. Se lahjattominkin motoriikkamikko oppinee liikuttamaan jalkojaan oikeassa tahdissa kun joutuu ihan itse toistamaan tahdin ääneen vasemman jalan koskiessa maata.
”Tahdon olla Viestimies, kylän kovin panomies!” – ”TAHDON OLLA VIESTIMIES, KYLÄN KOVIN PANOMIES!”
Jahas, ja eikö tääkin sitten vituiksi mennyt. Aloin laskea päässäni sekunteja. Päästyäni kymmeneen, tiesin, että tässä kohtaa joukkoyksikön komentaja on kaivanut esiin yksikön päällikön numeron. Päästyäni kolmeenkymmeneen, tiesin päällikön valinneen pikavalinnasta kahvihuoneen numeron. Kolmeneljä…kolmeviis… Ja puhelin soi. Minä olen saatana meedio.
Kauempaa kantautui vielä reipashenkistä tahdintoistoa ruokalan suunnalta ”…jääkärin ämmää panen otsa hies…”
Käskin päivystäjää ilmoittamaan valvojan apulaiselle että jokainen alikersantti ja kokelas on luokassa heti saavuttuaan aamupalalta. Pidin lyhyehkön palopuheen aselajiylpeydestä sekä sen raja-aidoista.
-Onko kysyttävää? Tajusiko nyt jokainen?
-Herra Kersantti, kun meillä ER UU KOOssa silloin ainakin…
Tuon tuhannesti aiemmin kuulemani latteuden tultua kokelaan suusta, alkoi vasen silmäkulmani nykiä ja aloin tuntea raivoa. Kuulin päänsisäisen poksahduksen, jonka jälkeen kuuloaistini valtasi koko ihmiskorvan kuultavissa olevan äänialan laajuinen tinnitus. Olin varma että nyt seuraa katatoninen tila, tai vähintäänkin sula hulluus, josta en selviä ikinä ja edessä on vuosien pakkohoito, vahva lääkitys ja ikuisuus pehmustetussa huoneessa omaa ulostettani koriste-esineiksi muovaten.
Näkö alkoi palautumaan. Samaten tinnitus alkoi vaimenemaan. Varusmiehet tuijottivat minua hiljaa. Peloissaan. Pyyhein vaahdot suupielistäni villapaidan hihaan. Katsoin varusmiehiä hetken aikaa keksimättä mitään sanottavaa. Vilkaisin kelloa. Poissaolokohtaukseni oli kestänyt lähes 5 minuuttia.
-Aivan sama mitä teillä rukissa
Heitin kokelasta pyyhekumilla otsaan ja poistuin.
Kuullotaiis siltä, että joku on katkera kun ei päässyt itse reservi upseeri kouluun. T: Kurssi 175 Kanki melkein priimus.
Muistelisin että aikoinaan RUK:n valintapisteisiin vaikutti myös se, että kykeneekö henkilö kirjoittamaan ymmärrettävää suomea. Minulla ei tosin ole varaa paukutella henkseleitäni kirjoitustaidoillani, ottaen huomioon blogin typojen määrän, mutta ”kuullotaiis” ihan loogiselta ettei kommentoija sitten ollutkaan se Kanki-kurssin priimus.
Myös tuo 175/Kanki vähän hämää, sillä kurssi 175 oli nimeltään Kornetti. Kurssia nimeltään ”Kanki” taas ei historiasta tietääkseni löydy.
Mielenkiintoista. Tästä blogitekstistä pisti silmään se että laulatettiin marssilauluja. Minä kun luulin että niiden laulattaminen oli kiellettyä. Tai oli ainakin silloin -98 kun itse kävin isänmaatani palvelemassa 362 päivää. Alokas/Oppilasaikana meille ei niitä laulatettu, eikä meidän annettu laulattaa uusia alokkaita. Luulin että kyse oli laajemmasta kiellosta.
Mitä helvettiä näin hyvä kirjoittaja tekee intin palveluksessa
Vekaralla ainakin marssilaulut ja tahdintoistot olleet sallittu.
yli 20 vuotta sitten intistä päässeenä, samastuin kuitenkin tähän tarinaan. Aivan loistavaa tekstiä. Mutta saatana en suosittele luettavaksi kenellekkään, sängyssä, kun vaimo nukkuu ( nukkui ) vieressä. Häätöhän siitä meinas tulla. 😉 Innolla odotan lisää tarinaa.
Väistämättä tuli mieleen ” eniten vituttaa kaikki ” -blogi. Saman tyyppistä tarinaa. 😀