Kravatti
Olin normaalia aikaisemmin töissä. Parkkeerasin polkupyörääni yksikön pyörätelineeseen kun havahduin siihen kuinka joku hakkaa ikkunaan. Katson äänen suuntaan ja näen ikkunan takana hätääntyneen ja ahdistuneen näköisen pataljoonaupseerin viittelöivän minua toimistoonsa. Kiidän rivakasti pataljoonaupseerin toimistoon.
”HERRA MAJURI!”
”KHHHHKHHHHKHHÄÄÄÄ!”
Prosessoin majurin sanomaa noin sekunnin verran, kunnes huomaan että hänhän on kuristumassa kravattiinsa. Yhdessätuumin, minä ja likimain hapenpuutteesta veltoksi vetänyt majuri, avaamme umpisolmua muistuttavan kravattisolmun.
”Vittu! Vitun ranskalaiset! Älä ikinä luota ranskalaisiin! Bon jour perkele, voit poistua.”
Kopautan kantapäät yhteen ja kääntyessäni vasemman kautta pois toimistosta, huomaan majurin tietokoneen näytöllä ohjekaavan ranskalaiseen kravattisolmuun.
Lähden kohti kahvihuonetta. Kahvihuoneen oven edustalla seisoo kaikkien tiedonjanoisten sankari, yli-innokkuuden absoluuttinen huippupiste, oppilas Turvo. Yritän väistää oppilaan kysymyspuheripulin loikkaamalla äkkiä takaisin käytävään.
”Herra kersantti!?”
”…voivittu…No, mitäpä sydämmellä tällä kertaa?”
”Sitä minä vaan tässä että kun meillä ER UU KOOHON lähtijöillä on se lähtö vasta yöllä niin sitä minä vaan että saadaanko me jotkut iltapalapussit tai mitenkä tuota kun meiltä jää iltapala väliin kun olemme siellä lähtökahvitilaisuudessa ja matka on kuitenkin melko pitkä istua siellä bussissa ja varmaan joillekin tulee siinä myös nälkä?”
Mielleyhtymä oppilas Turvosta kera ER UU KOOn loi mieleeni puistattavia etiäisiä tulevista haasteista seuraavalla alokaskaudella. Näin jo mielessäni pyyhekumin jättämän jäljen opp Turvon otsassa.
”No eikös se Turvo ole sillä tavalla että nämä tälläiset asiat kannattaisi esittää yksikön vääpelille? Minun murheisiini kuuluu teidän loma-anomuksienne puoltamatta jättäminen, tukehtuvan majurin pelastaminen ranskalaiselta kostajalta ja öiden valvominen koska en saatana uskalla nukkua viikonlopun jälkeen sillä makuuhuoneeni seinillä juoksee ilkeitä liskoja ja sängyn alta minua tuijottaa kaksimetrinen komodonvaraani joka odottaa sitä hetkeä jolloin ummistan silmäni jotta se voi kuristaa minut hännällään.”
”No mutta kun vääpeli tulee töihin vasta vartin kuluttua?”
”Hyvää matkaa ja antoisaa kevättä Haminassa…”
Menen kahvihuoneeseen ja juuri kun olen aloittamassa kahvinkeittämistä, soi puhelin. Jättäkää minut nyt jo jumalauta rauhaan! Vastaan puhelimeen. Se on pataljoonaupseeri.
”Herra majuri”
”Hae mulle uus kravatti”
”Mistä?”
”No mistä? Mistä niitä kravatteja nyt saa?! Haet sieltä uuden kravatin, jouduin katkasemaan ton vanhan…”
”Aivan. Mutta oletteko nyt ihan varma että haluatte minun hakevan teille uuden kravatin palveluspukuun? Ei niitä mistään varasto…”
”Saatana!”
”…lta saa. Kyllä herra majuri! Käskystä herra majuri!”
Saatanan järjestelmä!
Vaihtoehtoina oli ottaa firman auto ja lähteä 160km päähän virkapukineita valmistavan yrityksen sovittamolle tai sitten fillaroida kotiin hakemaan majurille kravatti joka kuului omaan harmaaseen palveluspukuuni. Päädyin jälkimmäiseen, koska en ollut ihan varma ajokunnostani.
Poljin kotiin. Krapulahiki teki vanan asvalttiin. Poljin takaisin. Kevätaurinko oli haihduttanut hien jo asvaltista. Enää en hikoillut. Koko kroppani oli kuivunut. Kusenikin oli varmasti muuttunut jo kiinteäksi. No onneksi ei ollut kusihätä.
Toimitin kravatin majurille.
”No niin, nopeata toimintaa, hyvä. Mitä olen velkaa?”
”No..”
”Hähähää! Mitäs mitään jakotavarasta maksamaan!”
”Itse asiassa se ei…”
”Juu juu, hus ja töihin siitä! Ei tämä toimisto mikään rupattelukerho ole!”
Poistun toimistosta 40e köyhempänä, uutta kravattia ei valtio minulle tarjoa. Saatanan järjestelmä.
Astun pihalle yksikön ulko-ovesta ja ikkunasta lentää silputtu kravatti. Perästä kuuluu huuto. ”KHÄÄÄHHHH! Onneksi oli sakset lähellä jumalauta! Ens kerralla tuot sellasen kravatin missä on se solmu valmiina.”
Aina kun tää kessunhomma alakaa tuntua turhanki hankalalta, avvaan tän palstan ja huomaan että ei me olla ainut joukko-osasto missä näitte asioitte kanssa painitaan. Mahtavaa tekstiä.
Tämä on kyllä aivan huippu pläjäys! Keep on going! Alkaa Facebuukissakin jo pikkuhiljaa pyöriä viittauksia tänne kaverien julkaisuissa!
Hämeenlinnan SA- kaupasta saa onneksi eurolla kipale.
Tämänkin tekstin teille tarjosi Hämeenlinnan SA-kauppa.
Loistavaa kerrontaa! Tämä toimii yhtä hyvin kuin lasi skottia blogi! Lisää tarinaa tulemaan!