Oppari tukee
Vihdoin peruskoulutuskausi on ohi, aliupseerikurssille on valittu yksikön ”parhaat” taistelijat ja kohta pääsee tekemään vähän mielekkäämpiä töitä. Kahdeksan viikkoa on opetettu miten kengännauhat solmitaan, peti pedataan ja muuta helvetin tärkeätä. Ei tarvitse enää tehdä yhtään viikko-ohjelmaa tai läpivientiä, kaiken hoitaa tuo maisterivaiheen juuri loppuun suorittanut yliluutnantti joka kuvaa kurssin johtajaa, itse saan vain katsoa yhden joukkueen perään ja hoitaa sen koulutusta. Passatti parkkiin yksikön päätyyn ja kohti omaa yksikköä.
Pääsen melkein sisään yksikön ovesta kun naapuriyksikössä töissä oleva kurssikaverini huomaa minut.
”Hei kurssiveli!!! Miten menee?”
”Huomenta! (siinä se meidän Jalmari on, koko kurssin ehdottomasti huonoin, asuu vieläkin äitinsä kanssa ja lähinnä viettää vapaa-aikansa omassa huoneessaan)”
”Mites teidän yksikössä on AU-kurssi lähtenyt käyntiin? Meillä on tosi hyvää ainesta saatu kurssille.”
”Ihan hyvinhän tuo menee, perusjuttuja. (lähtisi nyt pois, en jaksaisi kuunnella hetkeäkään)”
”Kuulemma se teidän kessu yritti polttaa meidän talon, äiti sanoi että oli kiroillut kovin ja sytyttänyt sitten kännissä talon palamaan.”
”Vai niin on käynyt? En ole kuullutkaan.” (totta kai olen kuullut, kessu oli TAAS tehnyt naapurin juopon kanssa omia sähkökytkentöjä, tällä kertaa ne vaan kohdistuivat asuntoon ei autoon… se on varmaan ihan vähän tyhmä tai jotain)
”Niin se teki, äitee tiesi asiasta kaiken. Se on paha tuo viinapiru, äiti aina sanoo niin.”
”Niinhän se on.” (voi luoja mikä ukko, yrittäisi nyt edes hiukan päästä oman elämän makuun)
”Äiti on aikaisemminkin kuullut kun se kännissä siellä riehuu ja kiroilee.”
”Jaaha, vai niin on kuullut?” (Varusmiehiä lähestyy oikealta, nyt on pakko äkkiä päästä pois tilanteesta ettei minua yhdistetä mitenkään tähän ukkoon)
”Kyllä, äiti kuulee kun se siellä kiroilee.”
”Mutta nyt pitää mennä, koulutus alkaa kohta, moi!!”
Liukenen nopeasti paikalta omaan yksikköön ja menen alakerran kouluttajien huoneeseen. Sytytän valot ja laitan kahvin tippumaan, olen taas tapani mukaan ensimmäisenä töissä. Siirtyessäni peremmälle kouluttajien huoneeseen vanhan viinan haju alkaa tuntua melko voimakkaana. Sytytän perimmäiset valot ja huomaan jonkun koteloituneen makuupussiin minun kenttäsängyssäni
”Oi saatana, mitä helvettiä!! Mitäshh kello on?”
”Kessu jumalauta, makaatko sä täällä ympäri kännissä?”
”Mulla on kämpän kanssa pikku onghelma… oli pakko tulla tänne…”
Otan kessun makuupussista tukevan otteen ja pistän sen nukkumaan vessaan ja kiinnitän oveen lapun ”epäkunnossa”. Tuuletan kouluttajien huoneen ennen kuin nihilisti päällikkö tai yli-innokas varapäällikkö huomaavat mitään. Istun työpisteeni eteen nauttimaan rauhassa aamukahvia.
Pikkuhiljaa muita kapiaisia alkaa saapumaan töihin, päällikkö ottaa vain kahvin ja painuu omaan toimistoon, varapäällikkö kyselee jonkin aikaa tyhmiä koulutuksista ja häipyy myös yläkertaan. Sitten tulevat paikalle nuo kaksi sliipattua arvomerkkejään hipelöivää kandia, en voi varmaksi sanoa mutta uskon että noiden kahden ystävyys on melkoisen ”syvällistä” sorttia. Kyllä ne nyt työnsä hoitaa, mutta koen silti melkoisia väristyksiä joka kerta kun näen tuon kaksikon yhdessä. Sitten saapuu uusi kurssin johtaja, tyypillinen upseeri, kauluspaita aina päällä ja viimeisen päälle lankatut kengät. Katsotaan miten tuon kanssa kurssi vielä etenee, on se nyt toistaiseksi saanut jotakin aikaan, mutta aika pihalla tuntuu olevan yksikön toiminnasta. Miksi ihmeessä jokainen avoin virka pitää täyttää yksikön ulkopuolelta???
Ja lopuksi tulee TURVO, lasken vain päiviä milloin tuon sankarin pesti loppuu. Kunpa kessu olisi unohtanut sen turvatilaan muutaman päivän pidemmäksi aikaa… Onneksi sain kaikki suostuteltua siihen, että Turvo katsoo huollon perään. Nyt sillä kenttäkeitinkoulutuksien, kaluston noutojen ja ruuan tekemisen kanssa niin kiire että pysyy pois jaloista.
”Huomenta hra luutnantti”
”Huomenta Turvo, onko kenttäkeittimen muonajutut kunnossa? Onko puurot tulilla?”
”Kyllä on hra luutnantti, en vain täysin ymmärrä miksi joka päivä on ruoka keittimeltä vaikka emme ole harjoituksessa?”
”Se on hyvää harjoitusta muonitusryhmälle ja niin saadaan koulutus sujuvammaksi kun ei tarvitse noudattaa niin orjallisesti ruoka-aikoja. Menette varmaan hakemaan elintarvikkeet nyt aamulla ja sitten takapihalle kokkaamaan?”
”Kyllä hra luutnantti, 10 minuutin päästä on nouto.”
Mahtavaa!! Turvo viettää päivät siellä, saan rauhassa kouluttaa omaa joukkuetta ja kandit saavat hoitaa omansa. Kessusta ei varmaan ole tänään tekemään mitään, mutta eiköhän tämä päivä pärjätä.
”Hei luutnantti, oletkos kattonut viikko-ohjelman?”
”Kyllä minä sen vilkaisin, näytti olevan yleistä AUK:n ensimmäisten viikkojen oppitunteja.” (Mikähän uudella kurssin johtajalla nyt on mielessä?)
”Siinä on kuule ne turvallisuuspolitiikan oppitunnit ja en ehdikään pitää niitä kun on tuo AUK:n palaveri, sano kessulle että pitää sen.”
”Kessulle? Kyllä uusista kandeista voi jompi kumpi sen pitää.” (kessu ei taida olla siinä kunnossa että pystyy pitelemään edes omaa penistään)
”Ei onnistu, saatte tulla kandien kanssa mukaan palaveriin. Kandit saavat oppia ja sinä voit vanhana kouluttajana olla paikalla jos siellä tulee jotain virheitä.”
”Vai niin… mihin aikaan se olikaan?”
”klo 0900 ja oppitunti alkaa samaan aikaan.”
”Asia selvä, hoidan tiedon kessulle.” (voi perkele, miten saan kessun oppituntikuntoon 45:ssä minuutissa???)
Otan yksikön kaapista pullon jormaa, joka on jäänyt viime saunaillasta ja syöksyn alakerran vessaan. Otan makuupussissa makaavan kessun olalle ja menen henkilökunnan suihkutilaan. Kessu suihkun alle ja jääkylmä vesi valumaan.
”Aaarggghhh mitä vittua… saatanan kylmää vettä… Tapan sut mulkku!”
Kessu repii makuupussin auki ja ryntää vettä valuvana pukuhuoneen lattialle. Nostan kessun tukasta istumaan, tukin sieraimet puristamalla ja käännän suun auki. Jormapullo kessun huulille ja rivakka kaato. Kessu imee jormaa kuin pieni lapsi tuttipulloa ja pian on desin verran nestettä mennyt alas. Nostan pullon pois kessun huulilta ja väri alkaa palata kessun poskille. Nostan kessun pystyyn ja heitän sille pyyhkeen.
”Kuivaa ittes ja pistä vaatteet päälle. 30 minuutin päästä sulla alkaa oppitunti.”
”Mikäsh vitun oppitunti, ei tänään ollut sellashta…”
”Turpo 1 oppilaille, kurssin johtaja käski sun pitää sen. Nyt pue ja ota kuppi mustaa kahvia mukaan”
Kävelen kessun kanssa luokkaan, kirjaudun koneelle kessun kortilla ja haen turpon oppitunnit valmiiksi.
”Nyt pidät nämä oppitunnit, luet vaan mitä dioissa lukee ja et anna niiden kysyä mitään!”
”Mjuumhh… anna vielä pieni naukku niin kyllä se tästä”
Kaadan vielä hiukan jormaa kessun kahvin sekaan ja jätän pöydän reunalle askin sisua. Kessu jää luokaan siemailemaan jorman sekaista kahvia ja itse lähden palaveriin… Kunhan päällikkö ei tule luokkaan niin kai se hyvin menee…
Meni vähän ohi, että kuka kertoo ja kuka milloinkin puhuu. Yleensähän tämä on kai ollut kerrottuna kessun näkökulmasta?
Nyt taitaa olla jokin eri kirjoittaja puikoissa. Eipä siinä, hauska silti!
Suomen valtakunnan viimeinen puolustuslinja TurPo.
Miten olisi joku kertomus vartiopäälliköistä/vartioaliupseereista? Juttuahan varmasti riittäisi.
Sen lihavan opparin näkökulmasta tuo on kirjoitettu, kuten yksi aikaisempikin… Ei minun ainakaan ollut vaikea seurata kuka puhuu milloinkin, juttuhan jatkaa hienosti edellisiä tarinoita! Mahtavaa tekstiä!
Ihan jämäkkää tekstiä, mutta Kessu on paras. Tule takaisin Kessu!
Nyt sitä tarinaa tulemaan perkele. Parasta viihdettä mitä internetistä löytyy
LISÄÄ, KANSA VAATII LISÄÄ!
Sitä on sitten oltu sotaharjoituksissa?
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2015120920806172_uu.shtml
Myönnän, että olen henkilökohtaisesti ottanut osaa kyseiseen harjoitukseen, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään astua rattiin, mikäli on edes aavistus siitä että ei tulisi puhallettua nollia. Tuskin on uutisessa mainitulla kapiukollakaan ollut, toivottavasti, tarkoitus ajaa kännissä.
Joko se kessu lopettais tän yli neljän kuukauden ryyppyputkensa ja kirjoittaisi tänne lisää otteita arjestaan?
Moro nyt uutta blogipostia tulemaan, on mennyt jo pirun kauan edellisestä.
Kansa vaatii lisää!
Jatkuuko kessun viinanhuuruiset seikkailut enää vai onko blogia alasajamassa?