Turvo
Maanantai-aamuna töihin tullessani huomaan aliupseerikurssin seisovan kolmessa jonossa asesäilön edessä. Ilmeisesti olen ensimmäisenä töissä ja nyt pitäisi mennä aukaisemaan niille ovi ja laskea jäljellejäävä asevahvuus kunhan tuoreet aliupseerioppilaat ovat omat aseensa noutaneet.
Päivystäjä äkkäsi minut ja syöksyi perääni. Yrityksestä huolimatta en ehtinyt vetämään kahvihuoneen ovea kiinni ennen kuin päivystäjä saavutti minut. Saatanan saatana.
”Herra kersantti, komppanian päivystäjä, oppilas Turvo”
”Ei teidän mulle tarvi ilmoitusta tehdä”
”No siis sitä vaan minulla että olisiko mahdollista että saisimme tuon asesäilön oven auki että kurssi saisi hakea rynnäkkökiväärit että kun meillä alkaa sulkeiset seitsemänneljäkymmentäviisi ja että kurssi ehtisi sitten vielä ennen sulkeisia pukemaan pakkastakit tuvissa ja ottamaan lippaan valmiiksi esille ja järjestymiseenkin sitten olisi hyvä jäädä se vaadittu kymmenenminuuttia aikaa”
En ole jumalauta ikinä kuullut noin pitkää lausetta lausuttavan ilman että välissä vedettäisiin happea. En tosin kuunnellutkaan koko litanjaa alkua pidemmälle.
”On”
”Hyvä ja siis niinhän se on että nyt kun minulla on tämä päivystystehtävä määrätty tänään niin minunhan ei tarvitse itse tulla sulkeisiin vaan jään tänne yksikköön päivystämään näin ainakin minä itse muistaisin että päällikkö silloin päivystysoppitunnilla meille sanoi alokaskauden alussa silloin tammikuussa. Olihan se niin että tuota?”
”On”
Hain avaimen ja avasin asesäilön oven. Oppilaat hakivat aseensa ja siirtyivät tupiinsa valmistautumaan sulkeisia varten. Itse aloin päivystäjän kanssa laskemaan aseita. Sain aseet laskettua ja tarkistin vielä päivystäjän saaman tuloksen. Täsmää. Nyt kun asesäilössä satuin olemaan niin tarkistin vielä ettei ampumatarvikekaappiin ollut jäänyt mitään viime viikolta. Sammutin valot ja löin massiivisen rautaoven kiinni.
Ensimmäiset oppilassulkeiset menivät ihan mallikkaasti. Siis siinä määrin mitä tässä kohtaa koulutusta voi edes vaatia. Kurssin aukkisantsarit olivat selvästi sisäistäneet tehtävänsä oppilasjoukkueiden esimerkkitaistelijoina ja oppi-isinä. Toinen syljeskeli ja kaivoi muniaan koko sulkeisten ajan ja toinen tuijotti tyhjyyteen. Kolmas santsari kuulemma valmisteli harjoitussuunnitelmia kasarmilla.
Lounastunnille lähtiessäni, tuli toimistoaliupseeri ilmoittamaan että päivystäjää ei löydy eikä kukaan tiedä missä hän on. Satuin olemaan päivystäjän pöydän lähimaastossa ja kävin vilkaisemassa kyseisen oppilaan tuvasta josko se olisi siellä. Ei ollut. Päivystäjän kerroksen vessasta sen sijaan löysin ”harjoitussuunnitelmia valmistelevan aukkisantsarin” vetämästä käteen.
Koitin soittaa päivystäjän puhelimeen, mutta sieltä tuli ilmoitus ettei valitsemaani numeroon saa yhteyttä, akku varmaan loppunut.
Kotiinlähtiessäni toimistoaliupseeri tuli jälleen ilmoittamaan että päivystäjää ei ole vieläkään löytynyt. Ilmoitin asiasta päälikölle joka käski ilmoittaa vartiostoon että meillä on varusmies luvatta poissa ja häntä epäillään myös vartiorikoksesta.
Tiistaina aamu meni melko normaaleissa tunnelmissa. Olin uppoutunut viikko-ohjelman laatimiseen, kun toimiston oveen koputtaa yksi aukkisantsareista.
”Niin?”
”Herra kersantti, toi oppilas Urpola tuli osastolta ja on tervehtynyt ja nyt se tarttisi aseensa asesäilöstä. Voitteko tulla avaamaan oven?”
”No mikäpä siinä”
Avasin asesäilön oven ja räpsäytin valot päälle. Säikähdin ns. ihan saatanasti kun asesäilöstä kaikuu reipashenkin molotus.
”Herra kersantti, komppanian päivystäjä, oppilas Turvo. Minäpä epäilen että tästä päivystäjän puhelimesta on nyt akku mennyt loppumaan!”
Joo, ei siinä mitään, sehän kannattanee laittaa sitten latautumaan.
Kiitos viikon nauruista. Joutui lukemaan kertaheitolla koko blogin.
Hahahaha, mahtavaa settiä. Joutui lisäämään suosikkeihin, niin ehtii joskus lukemaan koko blogin! 😀
Kiitos. Oikeesti. Siitä olikin jo liian kauan kun tuli naurettua vedet silmissä oikein kunnolla. Koko setti oli pakko lukea läpi. Lisää tätä 🙂
Kiitoksia aamun pelastamisesta, viimeksi nauroin yhtä paljon luettuani ensimmäisen kerran Perusyksikön rauhanajan päällikön. Se lienee ollut innoittamassa tätäkin blogia.
Hahmot ja tilanteet liippaa niin läheltä stereotyyppisia totuuksia, että ainakin osan on pakko perustua tositapahtumiin.
Timanttista settiä.
Kirjoita lisää!!
Aivan hulvatonta settiä lukea, kiitos paljon!!!
Loistavaa settiä! Oman perverssin ulottuvuutensa tuo santsareiden haukkuminen (kts. nimimerkki) ja tyydytys siitä, etteivät skapparitkaan säästy hajoilulta